Maaginen, jopa kammoksuttukin kolmekymmentä. En allekirjoita minulla olevan mitään ikäkriisiä. Kriiseilen ihan muuten vain aina välillä! :D
Koen minulla olleen jonkin sortin ikä/elämäntilanne kriisi jo muutama vuosi sitten 27 vuotiaana. Nyt lähinnä odottelen malttamattomana, mitähän tämä uusi vuosikymmen tuo mukanaan... paljon on mahtunut tapahtumia parikymppisen meikäläisen elämään, niin uskon ettei elämä kolmekymppisenäkään tylsäksi käy!
Ei ole hassumpaa olla 30-vuotias: voin sanoa olevani esim. onnellisempi ja itsevarmempi mitä 10 vuotta sitten olin. Olen perusterve ja löytänyt liikunnan ilon elämääni, jota ei 10 vuotta sitten ollut arkipäivissäni mukana. Minulla on hyvinkin rakkaat perhe ja ystävät ympärilläni, jotka ovat vahva tukiverkkoni ja päivittäisessä arjessani aktiivisesti läsnä.
En muutoin tässä hehkuttaisi, miten hyvin asiat on. Välillä vain täytyy pysähtyä tästä hektisestä elämästä paikalleen ja korostaa itselleen niitä hyviä asioita, joita jopa pitää välillä itsestään selvyyksinä. Nyt tänään syntymäpäivänäni tahdon pysähtyä ja olla kiitollinen.
Enemmän kuitenkin toivon itseltäni armollisuutta itseäni kohtaan. Ei tarvitsisi olla niin kova hinku pyrkiä täydellisyyteen, omat mokat ovat sallittuja. Turha itseään moittia sellaisesta, mitä eivät muutkaan enää seuraavana päivänä mieti tai muista. Turha muistella ikäviä, vaan keskittyisi tulevaan ja tähän hetkeen. Joskus ihan aikuisten oikeasti tahtoisin nähdä itseni, siten kuten muut minut näkevät. Veikkaan ettei se näky niin kamala olisi... Omien "vikojen" seuraaminen päivittäin ei helpota omaa rakkauttaan itseään kohtaan ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Haastavinta elämässä on olla sinut itsensä kanssa. Omasta minästä kun et pääse koskaan eroon. :)
Joten toivon tulevalta uudelta vuosikymmeneltä itseltäni enemmän armollisuutta ja hyväksyntää itseäni kohtaan! Kuitenkin, on hyvä olla minä.
Today is my 30 birthday and new decade started in my life.
The magical, even horrible thirty. I don't admit that I'm having any age crisis, I'm having a crisis now and then anyway! :D
But seriously, I believe I had my age crisis already when I was 27 years old. Then I had some serious consideration with myself. Now I'm having more like anxious waiting what the new ten years might bring to my life... A lot has happened on my twenties, so I don't believe the next ten years is gonna be boring!
Actually I'm happy to be 30; I'm more happier and confident than 10 years ago. I'm healthy and I have found the joy of exercising, which I didn't had in my daily routines 10 years ago. I have very dear family and friends around me, who are my strong support and present in my daily life.
I wouldn't brag about how well my life is. Sometimes you just should stop out from this hectic life and highlight to yourself those good things you might taken for granted. Now today I want to stop and be grateful.
Most of the all I wish to be more merciful to myself. Not to pursue to perfection, own mistakes are permitted. No need to blame yourself, what others don't even remember. I wish I could see myself through somebody's' else eyes, it might not be so bad view after all.
So I wish from the new decade, me to be more merciful and approval to myself! However it is good to be me. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti