Huhuu

Kiirettä on pitänyt, jota voisi myös yhtä hyvin kutsua arjeksi. Päivät sujahtavat ohi vilauksessa ja aina välillä havahdun aamu seitsemältä kun ulkona on jo täysin valoisaa! On todellakin kevät. Sen myös huomaa vaihtelevasta auringonpaisteesta, rakeiden satamisesta ja kovasta tuulesta. kuumeinen flunssa selätetty, mutta jäljelle jäi silti nuha. Uskon sen vielä pysyvän seuraavan kuukauden ajan johtuen katupölystä ja allergiasta koivun kukinnalle. Ah kevät on ihanaa aikaa! :D

Iltaisin pikkuisen vaivuttua uneen, ei välttämättä jaksa itsekään aina valvoa. Usein tulee mentyä nukkumaan samaan aikaan, tai se tunti kaksi kuluu ei-oikein-mitään-järkevää-tehdessä. Välillä väsymys ottaa suuremman vallan ja sitä vaan pöllönä tuijottaa seinää ja miettii mitä oli aikeissa tehdä. Tälläkin puolella pitäisi ryhdistäytyä. Tuntuu tulevan näitä kuukauden välejä postauksiin ja se ei ole hyvä se. Viime aikoina ei ole oikein ollut inspiraatiota vaatekaapilla ja sitä on vaan pukeutunut samoihin hyväksi koettuihin vaatteisiin, joissa tuntuu jopa jo asuvan yötä päivää. Taisi viime vuonnakin tähän aikaan olla katkos postauksissa. Joten ei voi laittaa äitiyden syyksi. ;) Välillä vain on kausia kun ei innosta, vaan koettaa jotenkuten päivistä selvitä.

Kuun alussa oli jälleen kokkailuilta pienellä kaveriporukalla. Tapana on aina silloin tällöin koota menu erilaisista ruuista, joita ei tulisi itse tehtyä yksinään arkena. Kattaukset ovat vaihdelleet 4-5 ruokalajissa ja jokaiseen on tarkoin harkittu siihen sopiva viini. Onneksi on joukossa yksi viiniä rakastava ja harrastava, joka osaa valikoida oikeat ruokajuomat.

Tällä kertaa menu koostui alkupala pitsasta, pääruoka pitsasta ja jälkiruoka pitsasta. Kyllähän me tosin pienen salaattiannoksen lisäsimme joukkoon ennen pääruokaa - ihan vain raikkauden vuoksi. :)

 Poika kehittyy ja kasvaa hurjaa vauhtia. Useastikin olin kuullut aiemmin, että vauva-aika on niin lyhyt. Ihmettelin että miten se voi olla, onhan hän vielä koko ensimmäisen vuoden ajan “vauva”. Olin väärässä, kyllä puolen vuoden ikäisenä ei tuntunut poikaa enää Vauvalta, jota hän oli ensimmäiset kolme kuukautta ollut sellainen pikku tuhisija ja nukkuja. Tuntuu että viikottain hän on hieman erinäköinen, päivittäin hän oppii uuden asian ja kaikki pienetkin yksityiskohdat kodissa ovat ihailun ja koskettamisen arvoisia. <3

Parin kuukauden päästä näillä varpailla kosketellaan ensimmäistä kertaa elämässä uutta kasvanutta nurmikkoa.